Niskasta kiinni ottamisen vaikeus ja palkitsevuus

Tänään huomasin ettei ole eilistä. Eilen huomasin ettei ole toissapäivää. Eilen päätin etten kadota tätä päivää. Saman päätöksen olen tehnyt satoina päivinä, siitä lähtien kun ensimmäisiä kertoja tunsin kadottaneeni illan tullen jotakin. Mutta tänään, tänään teen järkevämpiä valintoja. Sen päätin eilen. Tänään siis korjaan sen mitä eilen jäi korjaamatta. Otan itseäni niskasta kiinni. Ollaan lähtöpisteessä, tai itse asiassa vankilassa, jonne ollaan itse asiassa päädytty suoraan, kukematta lähtö-ruudun kautta.

Tänään minun piti heti aamusta alkaen ottaa itseäni niskasta kiinni. Kukaan muukaan sitä ei ole tekemässä, valitettavasti. Vastuu on minun, valta on minun ja vapaus on minun. Vapaus ja valta valita. Kuin verottajan käsi, seuraa perässä vastuu, joka tuntuu mitättömältä. Minunhan pitää vain tehdä itse omat valintani. Se iso mutta seuraa kuitenkin siitä, että olen kaikesta vastuussa itselleni. Se tosin onkin todellinen koetus minulle ihmisenä. Kun kukaan ei katso perään.

Mihin sitten päiväni hukkaan ilman erityistä päätöstä tehdä järkevämpiä valintoja? Tällä hetkellä lyhyesti sanottuna sellaiseen, joka ei ainakaan vie minua ihmisenä eteenpäin.  Haluan kehittyä ihmisenä, oppia itsestäni ja maailmasta, ja ennen kaikkea oppia rakastamaan itseäni, valinnoillani. Viimeksi mainittu on päätelmieni mukaan kaikista tärkein, sillä lähes kaikki muu on johdettavissa kyseisen asian pohjalta. Sanottakoon vaikka esimerkiksi se, miten suhtautuu toisiin ihmisiin.

Se mihin niin helposti aikaa nykyään käytän, eli esimerkiksi tuntikausien (eikä edes ihan muutamien tuntien) ajanhaaskaus videopeleihin ei ainakaan vie minua kyseisessä tavoitteessa eteenpäin. Peliriippuvuus. Tutkimusten tuloksiin on helppo samaistua. Tavallisesti peliriippuvainen pakenee käsittelemättömiä negatiivisia tunteita peleihin, toisin sanoen etsien pakokeinoa ja rentoutumista. Joka ei peliriippuvainen millään muotoa ole, hänen saattaa olla vaikea ymmärtää sitä hetkellistä mukavaa tunnetta joka valtaa mielen pelin latautuessa ja ensimmäisen sopivan serverin löytyessä. Pelaaminen tuulettaa tehokkaasti kuonan mielestä, ja tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan. Toinen pointti onkin se, että tuntikausien pelaamisen jälkeinen tyhjä mieli tarvitsee lisää pelaamista. Noidankehä on valmis, ja kun tyhjyys kutsuu illalla kylään vielä morkkiksen, tuntuu että on kadottanut jälleen yhden päivän.

Eilisestä viisastuneena pelata ei tänään saa. No, peliriippuvainen huomaamattaan kiertää säännön katselemalla pelivideoita. Se siitä niskasta kiinni ottamisesta sitten. Tunnit kuluivat, ja itse asiassa tämä teksti oli henkireikä tälle päivälle. Koiran kanssa ulkoillessa oli pakko päättää ja vääntää että tämän kirjoitan. Ja kirjoitinkin. Sain otettua itseäni niskasta kiinni, ja vaikka tyylipisteitä tuntikausia aikataulusta viivästyneestä suorituksesta ei tipukaan, niin tuntuuhan tämä hyvältä. Paras tapa palkita itsensä onkin ehkä ottaa itseään niskasta kiinni.

Onneksi tämä tosiaan palkitsee, ja nyt taidankin ottaa itseäni uudelleen niskasta kiinni ja lähteä ulos miettimään tätä päivää ja tutkimaan tietä tulevaisuuteen. Samaa tietä minun on käytävä jos oikeasti haluan oppia itseäni myös rakastamaan, eli tehtävä järkevämpiä päätöksiä, sillä muuten mieleni ohjaa minua niin mielellään minne milloinkin. Itse sitä on itsensä pahin vihollinen, tai siis oma mieli on hyvinvoinnin arkkivihollinen, ainakin tällä hetkellä minun elämässäni. Kova tie, huh huh, ja hyvää ei saa halvalla saatika sitten helpolla.